Rakkautta

Aika täällä on mennyt tällä viikolla todella nopeasti. Olen ollut terveenä ja kiitollinen tästä ajasta, jonka olen saanut täällä viettää tähän mennessä. Rakastun kulttuuriin ja ihmisiin joka päivä enemmän. On myös ollut ihmeellistä huomata joidenkin rukosuvastausten toteutumista ja nähdä kuinka tällä ajalla on suurempi merkitys tulevaan. On ihmeellistä kuulla Jacarandan ihanilta tiimiläisiltä sitä kuinka he ovat onnellisia meidän olosta täällä ja odottavat milloin tulen takaisin.

Täällä on ollut odottamattoman viileää ja sateista. Sateet ovat olleet nyt myöhässä ja nyt sataa ja kunnolla. Muutamana iltana on sähköt ollut poissa ja olemme suloisesti kirjoittaneet päiväkirjaa kynttilänvalossa. Illalla saa rauhoittua ja levähtää toiminnantäyteisen päivän jälkeen.

 Viikko meni viettäessä aikaa lasten kanssa. Muutamana päivänä järjestimme lapsille aktiviteetteja yhdessä YWAM:in tiimin kanssa. Leikimme, lauloimme, tanssimme, keskutelimme ja opiskelimme Raamattua alkuviikosta. Loppuviikosta kävimme vierailemassa lasten kotona ja tapasimme heidän perheitään. Nuo vierailut ovat olleet koskettavia ja rohkaisevia puolin ja toisin. Viikko on sisältänyt monia kohtaamisia sekä paljon tunteita ja ajatuksia kuten yleensä. 

Kotivierailulla ihanan perheen luona <3

Päälimmäisenä kuitenkin on rakkaus näitä lapsia kohtaan. Olen saanut tuntea olevani todella tärkeässä roolissa näille lapsille täällä. Monena päivänä olen saanut pitää sylissä lasta, joka ei halua lähteä siitä. Voin tuntea sen kuinka syli parantaa. He saavat olla vain siinä. Turvallisesti . Turvassa. Meillä ei usein ole yhteistä kieltä ja he eivät puhu mitään, mutta olen vain siinä. Heijailen ja silitän. He painavat päänsä olkapäätä tai rintaa vasten rentoutuessaan. Tunne on ihana. Uskomatonta, miten voin vain pidellä lasta sylissä ja Jumala käyttää minua. Näissä hetkissä juuri tunnen itseni todella tärkeäksi. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuitenkin särkee sydämen ajatella, että tämä on lapselle ehkä ainut hetki. On raskasta, kun joudun laskea lapsen ja hyvästellä. Joitakin lapsia näen uudestaan ja on ihana nähdä heidät, kun tuntee heidät. Lapsiin on myös tänä aikana muodostunut tietynlainen kiintymyssuhde <3 Niin pienempiin kuin vanhempiin.

Lapset ovat tässä kulttuurissa vain lapsia ja hellä on todella kova kasvatus. He ovat aikuisia jo todella pienestä lähtien. Pienet vauvat saavat äidin läheisyyttä, mutta se loppuu aivan liian aikaisin. Lapsen ovat omillaan hyvin pitkälti. Vahnemmilla ei ole rakkautta lapsia kohtaan samanlailla kuin esimerkiski Suomessa. Monissa perheissä isä on lähtenyt tai on alkoholisoitunut, joten lapsilla ei ole isähahmoa. Äiti on ainut, joka pitää heistä huolen, rakastaa heitä antamalla kodin ja ruokaa. Uskon, että se on heidän rakkaudenkielensä täällä, mutta lapsi tarvitsee läheisyyttä, syliä, kosketusta, jotta hän kokisi olevansa osa tätä maailmaa ja rakastettu. Haluausin niin, että jokainen lapsi voisi kokea sen. Taas voin vain rukoilla perheiden puolesta ja äitien puolesta. 

Näiden lasten ilo <3

Nyt saimme taas tulla viettämään Suomi-iltaa ystävämme luokse. Saunaa, muumipyyhkeet, suomisuklaata,, joulumusiikkia, joulutorttuja ja glögiä, jos sitä pääsisi vähän joulutunnelmaan täälläkin. Tämä laulu on joululaulu, mutta ensimmäinen jonka itse täällä kuuntelin ja se kosketti todella paljon. Sen sanoma on juuri se mitä koen ja tunnen täällä kohdatessani ihmisiä ja etenkin lapsia. Muistakaa rakastaa lähelläolevia ihmisiä ja niitä jotka sitä kaipaavat kovasti.

 Haluan osoittaa rakkautta ja huolenpitoa näille pienille lapsille olemalla kiinnostunut heistä, antaa läheisyyttä ja huomiota. Jokainen heistä on arvokas ja rakastettu. Taivaan Isä rakastaa heitä suunnattoman paljon ja haluan heidän tuntevan sen.  

"How many people in this world, So needful in this world, 

How many people are praying for love. 

Don't save it all for Christmas Day, Find a way
To give a little love everyday,
Cause holidays have come and gone, But love lives on, 

If you give on, Love... Let all the children know, 

Everywhere that they go, Their whole life long, 

Let them know love."

Elämä on lahja

Monet aamut täällä ovat olleet sateisia ja aamupäivät pilvisiä. Olemme tehneet vain asioita sisällä ja odottaneet tulevien päivien olevan aurinkoisempia. Välillä on ollut vaikea osata rauhoittua ja nähdä jokaisessa päivässä tarkoitus. Jokaiselle päivälle on omat asiansa. Kaikki tapahtuu aikanaan.

Aika täällä saa kyllä oman kärsivällisyyden ja luottamuksen Jumalan suunnitelmaan kasvamaan ja kehittymään. Jokaisesta päivästä tulee tehdä hyvä eri tavoilla. Näinä sateisina päivänä lepäsimme ja keräsimme voimia tuleviin päiviin. Ideoimme yhdessä. Minä opiskelin. Päivän päätteeksi oli aina hyvä olo, vaikka olisikin ollut "tekemättä mitään" sisällä. Tuntuu, että niinä päivinä Jumala haluaa puhua ja hän haluaa, että me kuuntelemme.

Katumyyntiä: lakanoita ja vaatteita...

Aurinkoinen päivä tuli ja meillä oli heti vuorossa muutama kotivierailu. Suunnitelmana oli käydä Silvian kotona ja yhden toisen perheen luona. Lähdimme lounaan jälkeen ja tiedossa oli pitkä kävelymatka. Olo oli jännittynyt mutta innoissaan, koska saamme kokea taas jotain uutta. Tiedostin myös sen, että vierailut ja käyminen slummissa olisi varmasti pysäyttävä kokemus.

Paikallinen bussi, jossa sisäänheittäjä roikkuu ovella :D

Aloitimme ruuhkaisen kymmenen kaistaisen valtatien ylityksen. Teimme matkan yhdessä kahden seurakuntatyöntekijän ja Silvian kanssa. Olo oli turvallinen ja pääsimme oikeasti slummin ytimeen. Onnistuimme puikkelehtimaan autojen välistä ja sitten kävelimme ihmismassan mukana ja ihmisvirtaa vastaan kohti määränpäätä. Menimme koko ajan syvemmälle slummiin. Ihmisiä, myyntikojuja, ruokakojuja, vaatteita, huonekaluja, partureita ja lapsia. "Musungu, musungu how are you?" kuului monesta suunnasta. Hymyilin, tervehdin ja vilkutin takaisin.

Menimme koko ajan syvemmälle slummiin ja köyhyys lisääntyi. Jotkut ihmiset nukkuivat ja makoilivat omien kojujensa perällä. Lapsia kulki ja leikki kaduilla paljon. Kerrostalojen parvekkeilta kuului lasten huutoa: "mzungu, mzungu!!" Näytti siltä kuin kaikilla olisi ollut pyykkipäivä.

Mitä pidemmälle kävelimme hajun pystyi aistia, pikkuisia kärpäsparvia leijali joka puoella. Yhdessä kojussa roikkui suuri lihakimpale ja miehet huiskuttelivat valtavaa määrää kärpäsiä pois. Maassa oli roskia. Autot ja mopot ajoivat melkein päälle. Niin ihmeellistä ja pysäyttävää. Tämä on näiden ihmisten koti. Ihmiset istuskelivat ja tekivät töitä. Päivä toisensa jälkeen, mikään ei muutu.

Saavuimme portille sivukujalla. Silvian koti ja lapset vastassa. Hän toivotti meidät sydämellisesti tervetulleiksi. Koti oli niin pieni että mahduimme juuri istuutumaan sisälle. Koti oli ehkä 5 neliömetriä. Verho jakoin sängyn ja muun alueen. Nurkassa kaasupoltin ruoanlaittioa varten. Vesikanistereita. Hammasharjat. Ovena päivisin verho. En voi käsittää, koska kaikesta tästä huolimatta hän on niin kiitollinen. Hänen lapsillaan on aina ruokaa, he ovat terveitä, heillä on koti ja hänellä työ. Heillä ei ikinä puutu mitään. Rahat kouluun, rahat vuokraan. Jumala pitää huolen. Elämä on heille joka päivä Jumalan lahja ja kaikki mitä heillä on tulee Jumalalta.

Lapset ovat päivisin yksin kotona. Silvia on töissä juuri Jacarandalla eli päivisin meidän kanssamme talolla. Hän kävelee yhteen suuntaan 1h. Lapset Ester 8v ja Ana 5v käyvät koulua ja heidän unelmansa on olla lääkäri ja opettaja. Lasten isä jätti perheen, kun Ana oli vauva. Hän joutui kokea saman kuin monet naiset täällä. Rukoilen heidä puolestaan. Rukoilen heille todella varjelusta ja iloa.

Matkamme jatkui slummialueen toiseen päähän. Alueella asuu yli 800 000 ihmistä eikä alue todellakaan ole laaja. Tämä on vain yksi slummi Nairobin ympärillä. Kaduilla näkyy naisia letittämässä hiuksia, toiset kettävät ruokaa nuotiolla, toiset hoitavat lapsia, toiset istuvat ja juttelevat. Lapset liekkivät ja pienemmät taapertavat. Vauvat tulevat selässä mukana. Miehet istuvat keskenään, kuuntelevat musaa, pelaavat biljardia. Jotkut myyvät asioita, ja toiset keräävät puita tai keittävät ruokaa. Paljon työtä. Me saamme silti paljon katseita, ainoina musunguina.

Kuulemme miten alueella monet käyttävät huumeita ja alkoholia. Huumeita myydään vapaasti kadulla.  Tappeluja ja väkivaltaa on paljon. Kehenkään ei voi luottaa. Katselen ympärilleni ja sydän itkee. Saavuimme toiseen kotiin. Kiipesimme rappuset kadulta ylös. Koti, tervetuloa. Vähän isompi huone n. 8 neliömetriä. Pieni sohva, verhon takana sänky. Puinen rakennus. Puuovi. Minulle se vaikutti puuvajalta. Olimme taas tervetulleita kotiin. Heidän kiitollisuutensa liikuttaa ja kyyneliä on vaikea pidellä.

He eivät häpeile kotiaan. Se on heille rakas ja he ovat siitä kiitollisia. Minun on välillä vaikea olla. Mietin omaa kotia tai edes huonettani. En voi valittaa. Sydän särkyy. Koko elämä heillä riippuu Jumalassa. Perheessä on äiti ja kolme lasta. Mies lähtenyt. Talon äiti pesee pyykkiä työkseen. Aina ei ole töitä. Lapset käyvät koulua. Välillä on vaikea maksaa vuokraa ja koulumaksuja, mutta Jumala pitää huolen. He rakastavat Jumalaa ja luottavat Häneen täysin. Rukoilemme. Juttelemme. Kerroin heille kuinka kiitollisia ja siunattuja myös me olemme, että saamme olla täällä. Jumala toi meidät tänne ja johdatti meidät tapaamaan. Kerroin kuinka jätin kaiken hetkeksi ja lähdin tänne heidän luokseen. Tilanteeni puhutteli myös heitä. On ihana osoittaa ihmisille, että olen tavallinen nuori, jolla ei ole vielä ammattia tai paljon muutakaan annettavaa. Olen tullut tänne, koska Jumala on johdattanut. Olen tullut tänne siunaamaan, osoittamaan Taivaan Isän rakkautta ja oppimaan itse. En pysty itse paljoon!

Aikani täällä on merkityksellinen, sen tiedän. Kykenemättömyyden tunne hajottaa. En voi auttaa heitä, näitä ihmisiä ja lapsia. Kaiken mitä voin antaa on usko Jumalaan ja luotto Häneen. Rukous ja siunaus on kaikki mitä minulla on antaa. (Apt 3:6, Matt 6:33) Jumalan, Taivaan Isän rakkaus ja huolepito on ainut ja varma toivo. Perheet jäivät ikuisesti mieleen. Esimerkkinä minulle <3

Kävellessäni näin koko ajan katukuvaa syvemmälle, halusin nähdä ihmisten sisälle. Ajatellessani ja nähdessäni lapsia, tyttöjä ja naisia sekä miehiä nojailemassa seinää vasten. En voinut olla miettimättä miten pahoja asioita siellä tapahtuu niin päivällä kuin illan pimentyessä. Se sai minut niin surulliseksi ja jopa vihaiseksi. Miksi maailma on näin paha? Miksi nämä joutuvat elämään näin päivästä toiseen? Ovatko lapset turvassa? Entä naiset ja äidit? Mikä on miesten asema ja tehtävä?

Sitten mä tulen kotiin, jossa jokainen huone majoittaisi perheen. Miksi? Tekee niin pahaa. Itkua ei voi välttää. Sydän itkee näiden ihmisten puolesta. Jätän kaiken Jumalalle! <3 Voin vain hymyillä, kohdata jokaisen lapsen ja ihmisen Jumalan rakkaudella. Siunata.

Tunne, mikä minulla oli slummissa oli todella raskas. Tunnelma oli surullinen, ihmiset jotenkin toivottomia. Sen toivottomuuden ja pahan olon pystyi aistia. Lapset olivat omissa oloissaan, ujoja ja useimmat jopa apaattisia. Jotkut heistä tulivat silti iloisesti tervehtimään. Perheet ovat rikkinäisiä. Ihmiset ovat rikkinäisiä. En ymmärtänyt tai tiedostanut tuskaa ja sitä tunnetta, joka sisälläni oli, niin hyvin kuin vasta toisena päivänä, kun menimme YWAM:in tiimin kanssa vierailulle toiseen päähän kaupunkia.

Matatussa

Tältä näyttää matatu, minibusseja, jotka ovat mielenkiintoisessa kunnossa.
Nämä todellakin ajetaan loppuun asti.

Menimme sinne paikallisella matatu minibussilla ensimmäistä kertaa. Matka oli hauska. Elämä siellä puoeln kaupunkia oli hyvin yksinkertaista ja maisema ja elämä samanlaista kuin slummissa, mutta joku oli eri tavalla. Tunnelma oli vapautuneempi, ihmiset iloisia lapset suorastaan juoksivat syliin. Katsoessani ympärilleni en tuntenut niin suurta tuskaa ja surua. Ihmiset olivat onnellisempia. Tunne kävellessäni siellä oli todella erilainen.

Uskon, että siellä perheet voivat paremmin, koska siellä alueella monet ihmiset uskovat Jumalaan ja rukoilevat. Sen pystyi aistia. Tämä oli herättävä kokemus. Miten tunnemaailma voi olla niin erinlainen kahdessa eri paikassa. Vierailimme yhden Jacarandan ttöntekijön kotona yhdessä YWAM:in tiimin kanssa, joka on täällä meidön kanssa seuraavat kolme viikkoa. Koti oli täynnä rakkautta, kaikesta menneestä huolimatta. Ihanaa <3

Tämä viikko piti sisällään tosi raskaita tunteita. Monia itkuja ja tuskailuja Jumalan puoleen. Samalla päivät olivat todella opettavaisi ja sisäisesti muokkaavia. Tätäkin oli vaikea kirjoittaa, koska kaikkea tunnemaailmaa ja viestiä, jonka haluaisin välittää, ei vain pysty. Vähintään tämä auttaa itseäni käsittelemään asioita ja avaa uusia asioita mieleni ja sydämeni pohjalta.

Olen todella kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja
mitä olen saanut kokea, nähdä ja oppia!

Ajatusrikas viikko

Tänne on alkanut kotiutua. Ensimmäinen viikko Keniassa on takana ja uusi viikko edessä. Asiat alkavat myös näyttää pikku hiljaa selkeemmiltä ja levollisuus on ehkä parhaiten kuvaava tunne. 

Olemme olleet mukana auttamassa naisia, jotka työskentelevät täällä. Tehneet mm. inventaarion kaikista käsitöistä, olemme jakaneet ideoita uusista mahdollisista käsitöistä ja keskustelleet ja tutustuneet lisää heihin päivä päivältä. 

He ovat niin sydämellisiä ihmisiä. <3

Inventaario on hauskaa!

 Olemme oppineet heiltä joka päivä muutaman sanan tai lauseen paikallista kieltä ja opimme koko ajan heiltä myös kulttuurista lisää. Itselläni on usein jännä tunne siitä, miten monet asiat täällä tuntuu niin tutulta ja kotoisalta. Niistä on tullut jo osa minua, saadessani jakaa elämäni rakkaani ja hänen perheensä kanssa. Yhtenä pienenä esimerkkinä käsillä eli leivällä syöminen on ihan normi :D Moni muukin asia kultturissa on ihanaa, kuten musiikki, rytmi, energia, avoimuus, iloisuus ja sydämellisyys. Tunne siitä, että osa sydämestäni on afrikkalainen, on vain vahvistunut. Rakastan tätä kulttuuria ja näitä ihmisiä. Kunpa vielä voisin sulautua enemmän ihmismassan joukkoon täällä, mutta se ei taida onnistua. 

Olen oppinut täällä arvostamaan tiettyjä asioita aina vain enemmän.

Olen ymmärtänyt miten yksinkertainen ja simppeli elämäntyyli voi olla suuri rikkaus ja kunniaksi Jumalalle. Ihmiset täällä ja varsinkin täällä työskentelevät naiset luottavat täysillä Jumalaan. He rukoilevat ja odottavat Jumalan yllättävän ja huolehtivan kaikesta. Tuota samaa asennetta tarvitsee meistä jokainen. 

Silvia on yksi naisista, joka työskentelee Jacarandalla.
Hän on aivan ihana ihminen ja hänen palvelualttiutensa on jotain sanoinkuvailematonta ja aitoa. 
Hänellä on kaksi pientä lasta, ihana perhe <3

Viikolla yhden pitkän päivän jälkeen, alkoi illalla todella kovasti tehdä mieli jotain makeaa, eikä valmiina ollut mitään. Katselin kaappeihin ja yritin mielessäni koota saatavista aineksista jotain hyvää. Tein maitojauheesta maidon.   Keitin maitojauheesta tehdystä maidosta kinuskin. Onnistui. Sitten paistoin pannukakkukasat mulle ja Heinille. Ihana jälkkäri kera kinuskin ja tuoreen passionin. Nams, makeannälkä selätetty, hauskaa! Täällä on niin jännä myös käydä kaupassa, kun on niin paljon erilaisia tuotteita ja asioita, joita Suomessa ei edes myydä. Myös monet asiat ovat niin eri hintaisia. Esimerkiksi juuri passion hedelmät, mangot, avokadot ja ananakset ovat 0,5-2e/kg, kun taas omenat ovat melkein 6e/kg :D 

Moniulotteisen viikon jälkeen pienen ihmisen pää täynnä on mietteitä ja ajatuksia. Monet keskustelut tulevista viikoista ja tapahtumista, pyörivät mielessä. Myös päivät täällä kaupungissa ovat hyvin kiireisiä ja ruuhkaisia. Ruuhkat ja ihmispaljous saavat pienen pään myös pyörälle ja kotiin päästyä on ihana rauhoittaa mieli sekä vain olla ja ajatella. Täällä on joutunut ja saanut joka ilta, ja usein monesti päivälläkin, hiljentyä ja miettiä päivän asioita, saanut uusia ideoita ja saanut koottua mietteitä.

Hiljentyminen ja rauhoittuminen on saanut täällä ollessani tärkeän roolin. 

Olen huomannut, että jokaiselle tekisi hyvää hiljentyä aina välillä omaan rauhaan ja ajatella tapahtumia. Miettiä mitä ja keitä on kohdannut, mitä on ymmärtänyt, mikä mietityttää edelleen. Tähän tarkoitukseen tuli sopivaksi lisäksi muutama vapaapäivä viikonloppuna. Viikonloppu oli ihanaa rauhoittumisen aikaa ja tuntui ihanalta saada nauttia auringosta sekä ihanasta jutteluseurasta suomalaisen ystävämme luona. Moniin ajatuksiin tuli selkeyttä, koimme myös, että Jumala puhui tietyistä asioista ja keskustelut olivat innostavia ja rohkaisevia. 

Oli ihana saada vain jäädä odottamaan tulevia päiviä.

Launtai-illan herkut <3

Täällä luonto ihmetyttää edelleen. Kävellessämme myös sunnuntaina kirkkoon, ihailimme ympärillämme näkyviä ihmeellisiä asioita. Kaikki on niin kaunista ja erilaista. Maa-aines on punaista savea, joten kaikki kengät ja vaatteet värjääntyvät helposti. Erilaisia puita, joissa kauniita suuria kukkia ja värit ovat niin kirkkaita. Se, että täällä on aina kesä näkyy luonnossa. Monet kasvit ovat todella suuria ja joka "vuodenaikana" kukkivat tietyt puut ja kasvit. Luonto on aina hereillä <3 Ajatus siitä, miten Jumalan luoma luonto ja sen kauneus esittäytyy täällä vielä voimakkaammin ja ihmeellisemmin, valtaa usein mielen. Hiljaiseksi kuitenkin vetää se, että maa on tosi kuivaa, koska sateet ovat olleen tänä vuonna tosi vähäiset ja se tietää kuivuutta monilla alueilla ja sitä, että sato jää huonoksi. Tästä seuraa nälänhätää ja lisää köyhyyttä. Tietoisuus Jumalan huolenpidosta on lohduttavaa <3

Kotitie :)

Heini, Brayden, mä 

Sunnuntai kokouksessa vastaanotto oli lämmin ja sydämellinen <3 Jacarandan seurakunta kokoontuu yhdellä Sport clubilla, jonka tilat he ovat vuokranneet joka sunnuntaiksi. Siellä oli todella paljon lapsia, nuoria ja myös aikuisia. Monet heistä kävelevät yli tunnin läheisiltä slummialueilta kirkkoon. Tapasimme monia uusia kasvoja ja monia tuttuja. Saimme myös tavata pyhäkoulutyöntekijöitä ja tutustua heihin. Kokous alkoi ihanalla voimallisella ja vapauttavalla afrikkalasiella ylistyshetkellä. Lapset ja aikuiset yhdessä. 

Saimme tutustua lasten pyhäkouluun ja saimme seurata opettajia ja lapsia, jotta voimme jakaa yhteisesti uusia ideoita miten kehittää toimintaa niin, että lapset voisivat oppia lisää Jumalasta ja miten he innostuisivat ja kutsuisivat myös lisää lapsia mukaan. Lasten aitous ja vapautuneisuus on ihanaa nähtävää. Haluan, että jokainen lapsi voisi tuntea olevansa arvokas, rakastettu ja ainutlaatuinen. <3 Sydämessäni on halu ja toivo siitä, että jokainen lapsi voisi ymmärtää olevansa rikas ja jokaisella heillä on annettavaa toisillensa. Jokaisen pienen elämä on valtava mahdollisuus. He voivat olla siunaukseksi monille, koska he ovat siunattuja. 

Kokouksen jälkeen menimme tutulla kokoonpanolla lounaalle. Saimme jakaa taas paljon ajatuksia ideoita ja oppia lisää. Yhteiset keskustelu- ja rukoushetket ovat avanneet monia ajatussolmuja ja auttaneet pääsemään eteenpäin ajatustasolla monissa tulevissa asioissa. Brendan perhe on Jacaranda yhteisön perustaja ja heidän koko perhe tekee työtä näiden ihmisten hyväksi. 

Timanttinen perhe <3 

Brenda, Brayden, mä, Lilian & Heini 

Luottamus. Rukous. Kuunteleminen. Hiljentyminen. 

Ps. Jos sanoisin, että mulla ei ole yhtään koti-ikävä, valehtelisin... Halaus kaikille kotiin <3 Rakastan sua Garang <3 Voimia kylmyyden keskelle!