Kaikki on uutta ja jännää!

Kirjoitan tätä auringon laskiessa kauniiseen maisemaan ja kuulen heinäsirkan sirittävän, autojen äänet, lämmin päivä on vaihtumassa iltaan.

Kaksi vuorokautta on sisältänyt paljon. Monenlaisia tunteita, ajatuksia ja tapahtumia. Ikävää rakkaita kohtaan, jotka joutui jättämään kotiin, jännitystä tuntemattomasta tulevasta, väsymystä matkustamisesta ja kuitenkin sydämen täyttää onnellisuus ja levollisuus. 

Vietettiin viimeisiä hetkiä kentällä yhdessä <3

Mutta nyt perillä ollaan! Matka tänne alkoi kotoa, jätin tutun ja turvallisen ympäristön, läheiset ihmiset ja suuntanani oli Afrikka, tarkemmin Kenia. Helsingistä lento Istanbuliin ja sieltä pikän odotuksen jälkeen Nairbiin. 

Odottelua, jännittyneenä tulevasta, Istanbulin kentällä

Vihdoinkin koneessa!

 Istuessamme Nairobin koneeseen alkoi kaikki tuntua pikkuhiljaa todelliselta!

Kummatkin lennot menivät mukavasti ja turvallisesti. Lentokoneemme laskeutuessa tuolloin aamuyöllä Nairobin kentälle, olimme innoissamme. Koneesta astuessamme, ulkoilma oli kuin kotona sisällä, täällä oikeasti tulisi olemaan lämmin!? Pääsimme maahan ja oli todella kiitollinen mieli. Automatka oli jännä. Oli vaikea muodostaa kuvaa kaupungista pimeällä ja väsyneillä silmillä. Saavuimme majapaikkaan, suomalaisen ystäväperheen luokse ja vastaanotto oli sydämellinen ja lämmin, kaikki oli niin paljon parempaa, mitä olimme odottaneet. 

Herätessämme uuteen, ensimmäiseen päivään Nairobissa, aurinko paistoi huoneemme verhojen välistä. Oliko täällä oikeasti lämmin? Vastaus oli, kyllä. Täällä on tällä hetkellä ns. kevät eli luonto on kauneimmillaan ja lämpö on pehmeää. Saimme myös tietää, että emme ihmettele, jos täällä liikkuminen ja käveleminen tuntuu raskaammalta, koska olemme yli 1,5 km merenpinnan yläpuolella. Kaupunki on korkealla ja tiet vievät ylös ja alas. Luonto on uskomattoman kaunista ja kiehtovaa erilaisuudessaan. 

Aamiaisella hedelmiä omalta pihalta, tuoretta leipää ja
 kahvilatasoista cappucinoa, luxusta!

Pääsimme tutustumaan Nairobin lähialueeseen ja aistimaan elämää täällä. Ensimmäinen jännä asia on liikenne. Sen huomasimme jo matkalla lentokentältä majapaikkaan. Se on "vääränpuolesta". Autot ajavat "väärää" kaistaa, liikenneympyrä kierrentään myötäpäivään ja se on muutenkin rentoa ja leppoisaa. Jokainen ajaa omalla tyylillään, mutta ystävällisesti. Ihmisiä kävelee tienvarsilla ja heitä näkyy viettämässä aikaa yhdessä. Näyttää siltä, että elämä täällä on kiiretöntä ja rentoa. Nautin katsella sellaista elämäntyyliä. Ihmisiä kunnioitetaan ja halutaan auttaa. Ihminen on tärkeintä ja kuulumisten kysyminen on osa tervehtimistä. Hoidettavat asiat saavat odottaa, ensin kohdataan toinen ihminen. Ihailtavaa. 

Näiden ensimmäisten tuntien aikana täällä on kerennyt tuntemaan monia tunteita ja huomaamaan monenlaisia asioita. Myös tietoisuus siitä, miten tämän todella kehittyneen miljoonakaupungin sydämen ulkopuolella elämä on monilla täysin erilaista, saa minut hiljaiseksi. Keskustellessamme autossa suomalaisen ystävämme kanssa, siitä minkälisia kohtailoita kaupungissa on ja miten köyhyys ajaa ihmiset rikollisuuteen ja miten monia lapsia on kaduilla kodittomina sekä miten monilla on tiukkaa elää,  saa vain sydämen kysymään hiljaisen kysymyksen: "Miksi elämä on epäreilua?".

Haluan tämän matkan aikana oppia itsestäni.

Haluan oppia elämästä. 

Haluan oppia rakastamaan ja välittämään lähimmäisen rakkautta. 

Uskon, että aika täällä kiehtovan erilaisessa ympäristössä, kaukana (,mutta silti lähellä <3 ) rakkaista, saa muuttaa minua ihmisenä ja palatessani kotiin olen saanut monenlaisia eväitä tulevaan elämään. Palaan kotiin rikkaampana ja mukanani monenlaisia viemisiä. 

Lämmin halaus erityisesti Rakkaalle Garangille ja terveisiä kaikille täältä päiväntasaajalta!

Toivon, että seikkailuni täällä ja jakamani ajatukset voisivat 

avartaa mieltä ja valottaa elämää täältä.